Oikeastaan tämän blogin pitäminen olisi pitänyt aloittaa aikoja sitten. Mutta aina jotakin tärkeämpää. Mutta tänäään kun vettä tulee taivaan täydeltä ja olokin on pikkasen viluinen niin päätin että nyt tai ei koskaan.
Kirjoittelen tänne tuntojani ja muutakin. Toivottavasti tästä on apua itselleni ja ehkä jollekin muillekin.
Pahin ongelma taitaa yksinhuoltajalle olla ajan ja käsien riittäminen. Tälläkin hetkellä todella tiukka viikko edessä, mutta siitä selviää :) Miksi ei selviäisi. Enhän minä voi heittää hanskoja tiskiin ja tuottaa lapsille pettymyksiä. Pettymyksien tuottaminen on sen toisen osapuolen tehtävä. Minun pitää jaksaa ja jaksaa ja ....
Ratkaisujani en kadu. Poismuutto, ero ja kotiäitiys. Ehkä voisin itseäni alkaa nostamaan vähän ylemmän arvoasteikossa. Aina vaan kaikki muu ajaan ohi.
Nyt alkaa olla jo olo sellainen että enää ei haluaisin yksin elää. Tai ainakin tahtoisi alkaa pikkuhiljaa seurustelemaan. Mutta kuka huolii yksinhuoltajaäidin, jonka aika riittää arjen pyöritykseen. Mistä sitä aikaa sitten ottaisi miehelle :)
Mutta taas alkaa rumba. Ensimmäinen tulee koulusta ja minun lepohetkeni loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti