Huomenta

Nyt sitten viimeinenkin lapsi koulumatkalla. Koulutaksille kävi pieni kömmähdys ja meinasi kyyditettävä unohtua :) Tuli kuitenkin - onneksi. Ei tullut lapselle ylimääräistä vapaapäivää ja äidin hiljainen päivähetki olisi mennyt. Lasta ei kyllä varmaan olisi haitannut ylimääräinen vapaapäivä.

No se tarkoitti sitä etten uskaltanut sitä hammaslääkäriä alkaa tilaamaan ja nyt sitten ajat on menneet jo tältä päivältä. Sitten meneekin hammaslääkäriin pääsy mahdollisuus ensi viikkoon. Onneksi tuota hammasta ei koske mistä paikka lähti. Olkapäänleikkaus on reilun kahden viikon päästä ja sitä ennen on hammas saatava kuntoon. Kuten nuhat pois sekä iho kuntoon. Käyköhän niin että leikkaus siirtyy.

Mitenhän sitä selviää lasten kanssa leikkauksen jälkeen? Toinen käsi kokonaan poissa pelistä muutaman viikon. Syödään varmaan kertakäyttöastioista ja katsellaan villakoiria ;) Toinen vaihtoehto on että menetän hermoni kun odotan että murkku tekisi hommat. Hänen tämän kesän kesätyöpaikka ois kotona ns kodinhoitajana.

Mutta nyt aamukahvia sisuksiin kun siitä voi rauhassa kerta nauttia :) Ihanaa päivää kaikille!!!

Vähän kevyempi olo :)

On se vaan kumma vaikutus kun pääsee puhumaan pään tyhjäksi. Ja toiseksi ihmiselle jolle ei tarvitse koko ajan selittää kaikkea. Nuorimmainenkin tuli hymyssä suin pois jutustelemasta. Hää oli voittanut jääkiekkopelin. Tärkeintä tais olla tää peli :)

Nyt sitten minä nautin hiljaisuudesta ja kupista kuumaa teetä. Mitä nyt murkku katsoo teeveetä selän takana. Mutta enää tähän aikaan ei enää kukaan halua ja tahdo eikä vaadi.

Huomenna jatkuu taas astmatutkimukset murkun osalta ja itse jos saisin hammaslääkäriin ajan. On sinne niin vaikea saada aikaa. Yksityiselle kun ei ole varaa mennä.

Mutta nyt taidan vielä nauttia äidin peliajasta ja teestä ja hiljaisuudesta, joten kauniita unia kaikille!

Onneksi on perheneuvola

Tänään ois taas ns pääntyhjennysaika nuorimmaisella sekä minulla. Lapsonen nauttii kun pääseen psykologin haastamaan milloin missäkin pelissä. Yleensä selviää vielä itse voittajana. Eipä huomaakaan kun samalla jutellaan asioista. Itse saan sillä aikaa perhetyöntekijän kanssa tyhjentää päätäni.

Tänään taitaa olla juttulistalla isäikävä, minun jaksaminen jne... Leikkaus tulossa ja sen jälkeen arjessa selviäminen.

Jännä kuinka kukaan ei tarjonnut apua tai paikkaa mistä apua hakea(viranomaiset/sosiaalityöntekijät). Vaikka kyllä tiesivät kuinka tiukka tilanne oli silloin. Itse piti kanavat etsiä. Entä jos en olisi jaksanutkaan. Kukaan ei ole tarjonnut mahdollisuutta hakea tukiperhettä. Ilmeisesti koska meidän kaupunkimme säästää. Sellaiselle olisi ollut käyttöä. En jaksanut käydä enää tähän paperirumbaan. Tuettuja lomiakin voi hakea, mutta silti ne tällä hetkellä ovat liian kalliita minulle. Sairaspäivärahalla kituuttavalle kaikki ylimääräinen on liikaa.

Mutta jos taas alkaisi laittamaan välipalaa ja laittamaan tavaroita kasaan, jotta päästään nopsasti sinne perheneuvolaan lähtemään koulun jälkeen.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille! Kommentoidakin saa :)

Nautittu kevätjuhlasta

Nuorimmaisen kevätjuhlasta nautittu. Hauskaa oli äidillä ja lapsella :) Vahinko vaan tämä nautinto jäi väliin toiselta vanhemmalta. Onneksi lapsi ei kaivannut tai ei ainakaan ääneen sanonut että jotakin puuttuu :(

Mutta ihana rentouttava ilta ja juttelua aikuisessa seurassa. Vaikka enpä taida tähän kylän ympyröihin sisälle päästä. Olo tuntui jotenkin ulkopuoliselta. Eronnut ja yksinhuoltaja - ehkä sitä voi vähän kieroon katsoakin. En kyllä uskoisi enää olevani mikään kummajainen.

Mukavaa iltaa kaikille. Pieni hetki koneella kun suihkut pyörii. Nyt iltapalan laittoon :)

Yksin arjessa jo yli vuosi

Oikeastaan tämän blogin pitäminen olisi pitänyt aloittaa aikoja sitten. Mutta aina jotakin tärkeämpää. Mutta tänäään kun vettä tulee taivaan täydeltä ja olokin on pikkasen viluinen niin päätin että nyt tai ei koskaan.

Kirjoittelen tänne tuntojani ja muutakin. Toivottavasti tästä on apua itselleni ja ehkä jollekin muillekin.

Pahin ongelma taitaa yksinhuoltajalle olla ajan ja käsien riittäminen. Tälläkin hetkellä todella tiukka viikko edessä, mutta siitä selviää :) Miksi ei selviäisi. Enhän minä voi heittää hanskoja tiskiin ja tuottaa lapsille pettymyksiä. Pettymyksien tuottaminen on sen toisen osapuolen tehtävä. Minun pitää jaksaa ja jaksaa ja .... 

Ratkaisujani en kadu. Poismuutto, ero ja kotiäitiys. Ehkä voisin itseäni alkaa nostamaan vähän ylemmän arvoasteikossa. Aina vaan kaikki muu ajaan ohi.

Nyt alkaa olla jo  olo sellainen että enää ei haluaisin yksin elää. Tai ainakin tahtoisi alkaa pikkuhiljaa seurustelemaan. Mutta kuka huolii yksinhuoltajaäidin, jonka aika riittää arjen pyöritykseen. Mistä sitä aikaa sitten ottaisi miehelle :)

Mutta taas alkaa rumba. Ensimmäinen tulee koulusta ja minun lepohetkeni loppuu.